Onko unohdetut PC:n seikkailupelit palaamassa takaisin Nintendo DS:n voimin? Noin kolme viikkoa sitten sain näppeihini DS:n Hotel Dusk: Room 215 pelin hitusen epäluuloisen asenteen kera.
Peli kertoo Ex-poliisi Kyle Hydestä, jonka menneisyyden aaveet vievät kaiken mehun Kylen elämästä. Hän on etsinyt 3 vuoden ajan entistä työpartneriaan ja ystäväänsä, joka petti hänet ja katosi kuin tuhka tuuleen.
Kyle tekee nykyisin töitä ovelta-ovelle kauppiaana Red Crown -firmalle. Uusin keikka vie hänet pieneen rähjäiseen hotelliin nimeltä Hotel Dusk, josta hänen pitää hakea paketti ja toimittaa se tuntemattomalle asiakkaalle. Paketin sisällöstä Kylellä ei ole mitään hajua. Kyle varaa paikan yöksi ja saa sijakseen huoneen 215, joka huhujen mukaan toteuttaa toiveita.
Koko pelin ympäristö sijoittuu tuohon samaan pieneen mysteeriseen hotelliin ja sen värikkäisiin asukkeihin, joilla kaikilla tuntuu olevan joku synkkä salaisuus taakkanaan. Salaisuudet tuntuvat useimmiten liittyvän omituisesti Kylen 3 vuotta sitten kadonneeseen työtoveriin, joka "puukotti" koko poliisilaitosta selkään ja erityisesti ystäväänsä Kyleä.
Ensimmäisenä pelissä kiinnittää huomiota sen graafisen ulkoasuun, joka on täysin käsin piirrettyä ja vielä erittäin taidokkaasti. Hotellin käytävät ja huoneet ovat yksinkertaista 3D -grafiikkaa, mutta silti hyvin tehtyä tyyliltään. Pelin henkilöt tuntuvat kirjaimellisesti hyvin eläviltä ja persoonallisilta. Film Noir -tyyli puree itseeni melko hyvin, dialogi on loistavasti toteutettu ja Kylen sarkastinen asenne toimii.
Hieno idea pelissä on, että Nintendo DS -konsolia pidetään käsissä poikittain, aivan kuin lukisi rikos-dekkaria ja samalla Stylus-kynää käyttämällä keskustellaan, tutkitaan paikkoja ja ratkotaan ongelmia. Pelin ongelmat ovat varsin kekseliäitä, mutta samalla loogisia. Kosketusnäyttöä hyödynnetään välillä todella omaperäisesti. Tiedossa on siis hinkkaamista, penkomista, vääntelyä ja kääntelyä ihan sydämmen kyllyydestä kaikille seikkailun ja ongelmanratkonnan ystäville.
Pelin audio-puoli tuntuu heikoimmalta osa-alueelta muuten niin vahvassa pelissä. DS:n muisti rajoittaa paljon äänipuolta, sillä välillä keskusteluissa kaipaisi puhuttua dialogia. Onneksi dialogi on muuten niin taidokkaasti kirjoitettua, että pelkkään tekstiin osaa samaistua vahvasti. Dialogia pelissä onkin valtavasti, mutta missään vaiheessa se ei käy puuduttamaan. Musiikki tahtoo pelissä olla enemmän hissi-musiikkia, joka tuntuu melko yhdentekevältä onko se päällä vai ei. Harvat ääni-efektit ovat toimivia, kuten oven narinat, kolahdukset, puhelimen pirinät jne.
Vaikka peli sijoittuukin pieneen hotelliin ja henkilöitä pelissä ei pyöri kuin kourallinen, niin silti pelillä on mittaa noin 20 tunnin verran. Tuon ajan pelistä on kuin liimattuna kiinni selvittäessä asukkaiden ongelmia ja etsiessään kiellettyjä salaisuuksia. Suosittelen kokeilemaan peliä sängystä pelattuna ennen nukkumaan menoa... tosin unet saattavat venähtää silloin turhankin paljon myöhemmäksi. Peli toimii jopa paremmin kuin loistava kirja mahtavasti toteutetun ja mielikuvituksellisen käsikirjoitusen vuoksi. Tästä olisi ainekset jopa useampaan elokuvaan. Yksi tämän vuoden suurimmista positiivisista yllätyksistä Puzzle Questin rinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti