Apple ID:n luominen ilman luottokorttia

iTunes App Store tilin voidaan luoda myös ilman luottokorttia. Ajattelin kirjoittaa em. asiasta hiukan, koska uuden tilin luominen on aiheuttanut paljon sekaannusta. Yleinen virhe on luoda tili Store -valikon kautta “luo uusi Apple ID”, tällöin rekisteröintivaiheessa maksuvaihtoehdossa ei näy “ei mitään” -maksutapaa (none). Ainoa löytämänä ratkaisu on mennä suoraan iPhonella (tai iPodilla/iPadilla) suoraan App Storeen ja etsiä jokin ohjelman jossa lukee “ilmainen” (free).

1. Huom! Jos olet jo kirjautunut toisella Apple ID:llä kirjaudu ulos (asetukset > store > apple id > kirjaudu ulos)!!!
2. Mene puhelimella App Storeen ja etsi jokin ilmainen ohjelma.
3. Valitse “Asenna” ilmainen ohjelma (install).
4. Valitse Luo uusi Apple ID.
5. Hyväksy sopimusehdot.
6. Syötä tarvittavat tiedot itsestäsi.
7. Valitse maksutavaksi “Ei mitään” (none).
8. Lähetä sähköpostivahvistus valitsemaasi osoitteeseen.
9. Varmista tili sähköpostilaatikkosi kautta.
10. Kirjaudu iTunesiin uudella Apple ID:llä.

Nämä ohjeet toimivat ainostaan ym. järjestyksessä. Kohta 1. on tärkeä tarkistaa, et saa olla kirjautuneena muilla tunnuksilla!

Videopelit essee

Mediakulttuurin tunneilla valmistunut essee videopeleistä, joka tehtiin parityönä luokkakaverin kanssa. Videopelit aihetta tarkastellaan kulttuurin ja median näkökulmasta. Aikaa työn tekemiseen saatiin 2 viikkoa.

Videopelit.pdf

PS3-ohjain Windows 7:ään

Trackmaniaa pelatessa hermostuin näppäimistön epätarkkuuteen. Pitkään PS3:n omistaneena pohdin, josko PS3-ohjaimet toimisivat myös PC:llä analogisesti. Ratkaisu löytyi yllättävän nopeasti. MotioninJoyn ajurit toimivat asennuksen jälkeen heti Windows 7 32-bittisessä käyttöjärjestelmässä. Täytyy myöntää, että PS3:n ohjain on miellyttävän tarkka ajopelien kanssa. Mainio ohjain myös emulaattoripelien kera. Pitää vielä selvittää toimisiko ohjain langattomasti Bluetoothin kautta. Suosittelen ajureita kaikille niille joilta löytyy PS3 ja PC saman katon alta.

http://www.motioninjoy.com/download/

Nintendo DS näytönsuojien asentaminen

En löytänyt mistään kunnollisia suomenkielisiä ohjeita suojakalvojen asentamisesta Nintendo DS pelikonsoliin, joten ajattelin ne kirjoittaa itse. Ehkä joku saattaa joskus eksyä tänne ja hyötyä näistä ohjeista? Asentaminen on kyllä helppoa, mutta vaatii vain hiukan huolellisuutta ja vakaata kättä.

1. Avaa pakkaus. Ota pakkauksesta puhdistusliina ja puhdista molemmat näytöt huolellisesti kevyin pyörivin liikkein.

2. Näytöllä olevat pölyhiukkaset kannattaa nyppiä pienellä läpinäkyvällä teipinpalalla irti välttääksesi ilmakuplat.

3. Ota pienempi näytönsuoja ja ensimmäiseksi irroita varovaisesti punaisella teipillä (nro.1) merkattu kalvo ja laita kalvo syrjään. Käännä kädessä oleva suojus niin, että sininen merkki näkyy ylöspäin (nro.2).

4. Laske suojus Nintendo DS:n alanäytön päälle varovaisesti välttääksesi ilmakuplat. Kannattaa aloittaa näytön reunasta hellästi vastakkaiseen nurkkaan sormin työntäen. Voit käyttää myös apuna esim. pankkikorttia. Vedä päällimmäinen sinisellä merkattu kalvo (nro.2) varovaisesti irti.

5. Toista samat vaiheet ylänäytön kanssa.

6. Jos näyttöjen alle jää ilmakuplia asennuksen jälkeen, ne saa pois raottamalla suojuksen reunaa ja nyppimällä roskat pois teipinpalalla.




Video asennuksesta

Sony KDL-40W4000 ja 1080p

Sain perjantaina itselleni 40 tuuman Sony KDL-40W4000 Full HD television ja tänään löysin 1080p materiaalia testattavaksi. Lähimmästä Savonlinnan videovuokraamosta sattui tarttumaan testimateriaaliksi 10,000 BC - elokuva, jonka sisällöstä ei ollut mitään hajua. Mutta ainakin oli leffalla mielenkiintoinen nimi! Kyseessä siis oli Bluray - levy, jonka laitoin pyörimään Playstation3 koneen uumeniin. Kuvasäädöt tein etukäteen itseäni miellyttäviksi, pistämällä terävöityksen nollille ja hiukan himmentämällä kirkasta taustavaloa. Sonyn telkkarin kuva oli jo laatikosta ottaessa oikein hyvä, mutta se parani todella miellyttäväksi silmille pienillä säädöillä. Kohinanpoistot kannattaa tosin pitää poissa päältä, sillä ne sotkevat mielestäni kuvan terävyyttä. Sonyn värienkorjauspiirit pidin mielelläni toiminnassa.

Alkuun leffan seuraamisesta ei tietenkään tullut mitään, kun silmät pyöreänä tuijotti naama ruudussa veitsenterävää kuvaa ja ihmetteli liikkuvan kuvan väriloistoa, joka ei missään vaiheessa ampunut mitenkään yli. Samsungin ja LG:n halvempia malleja käyttäneenä voin sanoa, että niiden kuvassa punaiset sävyt tahtoivat mennä liian punaisiksi ja tummat alueet tukkoisiksi (Varsinkin LG:n tapauksessa). Ilokseni huomasin että Sonyn tummien alueiden erottelu oli loistavaa ja mustakin oli miltei mustaa hämärässä huoneessa katsellessa.

Liikkuva kuva 24p – muodossa näytti oikein sulavalta, vaikka olisi voinut olla nopeammissa kohdissa sujuvampaakin, mutta omat vaatimukset telkkari täytti liikkeentoiston ohella mainiosti. Kuva näytti todella kolmiulotteiselta sujuvan liikkeen ja erinomaisen kontrastin ansiosta. Oli ihmeellistä katsoa kuvaa, joka piirtyi horisonttiin saakka veitsenterävänä (Kääk! Nainenkin näytti karvaiselta ja kaikki pienet kasvon piirteet erottuivat selkeästi). Oli hienoa todeta, että tuhansia ihmisiä pystyi laskemaan silmällä still - kuvasta. Taukokuva oli siis miltei valokuvataidetta parhaimmillaan.

En tiedä oliko elokuva keskinkertainen, mutta ainakin televisio sai elokuvan maistumaan oikein nautittavalta, vaikka juoni olikin melkoista huttua. Täytyy myöntää, että elokuvalla oli ainakin paljon viihdearvoa. Audiovisuaalinen puoli oli huipussaan ja mikäs parempaa materiaalia uuden TV:n seurana.

Ainoa asia mitä osaan sanoa telkkarista pettymyksenä, niin 1080p kuva ei tule PC:stä VGA – kaapelin kautta ollenkaan tauluun (Suurimmillaan 1360 x 768). En ymmärrä tämän suhteen Sonyn logiikkaa. Onneksi DVI – HDMI -kaapeli pelastaa tuon VGA – kaapelin puutteen, jolla kuva tuli kuitenkin ruudulle pikselilleen (1920 x 1080).

Itse toivotan teräväpiirtomateriaalin lämpimästi tervetulleeksi, varsinkin kun kuva vaikuttaa näin elävältä. En haluaisi enää palata DVD – elokuviin. Elokuvakin taisi olla hyvä.

Trophies + Achievments = Stress?

Ihme ja kumma? Pelasin PS3:lla Buzz -visaa ja pelin päätteeksi ilmestyi ilmoitus pronssi ja hopea Trophystä? Mitä ihmeen palkintoja nuo ovat? Piti mennä ihan googlettamaan moista asiaa. Oih ja voih! Miksi Sony keksi matkia 2.40 päivityksessä Trophyt (pokaalit) tuleviin PS3 peleihin? Ajattelin, että pääsen Xbox 360 poismyynnin jälkeen eroon rasittavista Achievment pisteistä, mutta nyt nuo Trophyt vastaa täysin tuota kirotun koukuttavaa turhien pisteiden keräilyä. Kerkesin jopa hiukan aikaakin tuhlata Xbox 360:lla noiden pisteiden hamstraamiseen ja lopulta se meinasi mennä niin pakkomielteisen oloiseksi, että se jo haittasi rentoa ja nautittavaa pelaamista. Pelasin noiden pisteiden takia Viva Piñata -peliä pidempään kuin halusin ja se ei sitten ollut missään nimessä hyvä asia.

Oikeastaan itselläni oli juuri kaksi syytä myydä Xbox 360, yksi syy oli tuo miltei pakkomielteeksi mennyt pisteiden keruu ja toinen oli se että pelkäsin, että "Mikropehmeän" kone menisi rikki "red circle of death" (Ehkä myös Final Fantasy XIII PS3:lle oli syy luopua koneesta... mutta sehän varmistui nyt myös Xbox 360 koneelle). Huvittavaa sinällään, että noita pisteitä pitää kerätä, vaikka ei niistä saa käytännössä mitään muuta kuin pelaajien kesken statusta. Pisteet kyllä tosin kertoo hyvin, onko miten hyvä pelaaja tai sitten pelaajalla ei ole muuta elämää kuin kerryttää omaa piste-saldoa suureksi. Nytkö se pelaamisen rentous katoaa minulta noiden uusien Trophyjen myötä myös PS3:lla, kun pitää sitten uusien pelien kanssa vääntää kaikki palkinnot auki naama punaisena? Eihän siihen kukaan pakota, mutta minkäs tekee jos keräilyvimma iskee. Miksi Sony? Ehkä olen niitä harvoja, joka kokee pistejärjestelmän ahdistavaksi ja liian kilpailuhenkiseksi.

Trophy Collection Info

Duck Hunt

Kyllä se vanha kunnon Nintendo 8-bittisen Duck Hunt oli mahtava peli. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se jaksaa viehättää vielä nykyisinkin, vaikka sisältöä itse pelillä ei ollut paljoa. Ainoa harmi oli, että viimeisiä kuteja ei saanut käyttää koiraan. Ei oikein samaan pystytä nykyisin, kun television tekniikka on mennyt vaihtumaan totaalisesti ja Wii-kapulan kalibrointi ei ole yhtä tarkkaa.

Katso linkki! Predator Duck Hunt

Creative Zen Stone Plus

Viime Helsingin reissulla sattui hetken mielenjohteesta mukaan matkaan Creativen näppärän kokoinen Zen Stone Plus soitin. Soittimessa on 4 gb:n kokoinen flash-muisti tallentamista varten (Myynnissä on myös 1, 2 ja 8 gb:n malleja). Kyseessä on siis uudempi malli viimevuonna ilmestyneestä Stonen mallista, josta uupui kokonaan näyttö. Mukana tulleet nappikuulokkeet heitin kirjaimellisesti seinään, koska niiden äänenlaatu ei riittänyt mielestäni mihinkään. Laitoin tutut ja turvalliset Philipsin nappikuulokkeet kiinni soittimeen ja äänenlaatu olikin tuon hintaluokan soittimessa positiivinen yllätys.

Paljon tuosta soittimesta lukeneena mietin, että miten tuon akun keston laita on. Jätin soittimen yksikseen soimaan ja puhtia riitti niin kummasti, että meinasin kyllästyä odottamiseen. Laskin, että soitin soi yhteensä 22,5 tuntia, joka on melkoisen kunnioitettava suoritus. Edes entinen omistamani Sonyn 20 gb:n kiintolevyllinen malli ei pystynyt tuohon. Harvinaista että Creativen lupaus soittoajasta ylittyi helposti, sillä paketissa mainittiin 20 tuntia. Olisin ollut tyytyväinen jo 12 tunnin akun kestoon. Eipä tuosta 10 ylimääräisestä tunnista ole kuin iloa.

Huomasin myös sellaisen asian, että tuosta samasta plus-versiosta on kaksi erilaista pakkausta. Toisessa luvataan vain 9,5 tunnin soittoaikaa? Ilmeisesti Creative on ottanut opikseen ja tehnyt akun kestosta paremman. Eli suosittelen katsomaan mitä paketissa luvataan soittoajasta, ettei saa tuota heikompaa mallia, joka on myös saman hintainen. Veikkaisin, että tässä uudessa mallissa voisi olla 300 mAh kokoinen akku, sillä edellisessä perusmallissa oli vain 140 mAh akku, josta puhti tahtoi loppua kesken. Taitaa tämä malli olla paksuudeltaan muutaman millin paksumpi, mutta se ei ainakaan itseäni häiritse.

Itse käyttöliittymä tuntui tyylikkäältä ja yksinkertaiselta pikkuruiselta näytöltä, mutta kappaleiden selaaminen oli tehty harvinaisen kömpelöksi. En kokenut sitä itse pahaksi haitaksi, koska mieluummin annoin soittimen hoitaa satunnaistoistolla tarjonnan. Mallissa löytyy myös turhina ominaisuuksina ääninauhuri ja ajastin. Soittimen taajuuskorjain on mukava lisä, vaikka äänenlaatu on parhain normaalilla asetuksella. Lievä bassojen korostaminen söi hiukan muita taajuuksia.

Yhteenveto:

+ Akun kesto, hinta, tyylikäs näyttö, pieni koko, äänenlaatu.

- Sekava käyttöliittymä, kiinnitys-clipsi uupuu, huonot kuulokkeet.

Final Fantasy XII

Vihdoinkin sain Final Fantasy sarjan toistaiseksi uusimman vedoksen pelattua loppuun noin 70 pelitunnin jälkeen. Erittäin tyytyväinen olo siitä, että sain viimeinkin katsottua pelin loppunäytöksen. Peli saa kyllä jäädä nyt syrjään. En tajua mitä oikein tälle maineikkaalle pelisarjalle on tapahtumassa, vai onko minun korvien välissä vikaa. Itse odotin peliltä suurta dramatiikkaa, tunnelmaa ja hyvää tarinaa, mutta jotenkin ne nyt loistavat poissaolollaan. Square on yksi pelitalo, joka tarjoaa mielestäni parhainta tarinankerrontaa, mutta nyt kokemus tuntui jäävän oudon etäiseksi ja kuivaksi. Ketä kiinnostaa joutavanpäiväinen väkisin väännetty poliittinen tarina ja ihme rihkaman kerääminen sodan estämiseksi? Hahmotkaan eivät tuntuneet hirveästi itseäni innostavan. Välillä peli tuntui enemmän Tähtien sodalta, kuin omaperäiseltä fantasia -peliltä. Outoa, että pelissä ei ole edes Final Fantasyistä tuttua romantiikkaa mukana? En pidä edes pelin Ivalice –maailmasta. Aivan liikaa ravaamista edestakaisin. *huokaus*

Onneksi dynaaminen pelimekaniikka tuntuu paremmalta kuin koskaan ja se pelastaakin peliltä paljon. Pidin kovasti pelin uudesta gambit ”makro-järjestelmästä”, jolla voi vaikuttaa hahmojen tekoälyyn taisteluissa. Vaikka peli onkin graafisesti ja teknisesti aiempia osia edellä, miellytti vanhemmissa osissa huolellisemmin toteutetut staattiset kuvakulmat enemmän. Vapaa kolmiulotteisuus tekee tästä pelistä hiukan sekavan oloisen. Sekavuus kadottaa edellisten osien eeppisen tunnelman ja pomot ovat nyt paljon pienempiä kooltaan kuin aiemmin (ikävä pilvenpiirtäjän kokoisia hirviöitä). *nyyh*

Peli on ainakin laaja kuin nälkävuosi ja siitä suurta plussaa, mutta välillä tuo tuntui jopa vähän ahdistavan itseäni. Final Fantasy XII on lievä pettymys itselleni kovien odotusten jälkeen. Toivottavasti Final Fantasy XIII onnistuisi palauttamaan maineen huonon X-2:n jälkeen. Uskallan kuitenkin vielä väittää itseäni sarjan faniksi, vaikka tämä ei lunastanutkaan kaikkia odotuksia. Vaikka marmatankin tästä nyt paljon, jäi pelistä kaikesta huolimatta ihan hyvä jälkimaku. Yliarvostettu tämä osa joka tapauksessa on.

Aurisgale (Lari Lievonen)

MySpace

http://www.myspace.com/aurisgale

Unohtuneet ideat

Rupesin tässä taas pohtimaan tätä pelien suuntaa. Nykyisin tuntuu siltä että peleistä tulee tekijöiden mielestä "mahtavia", jos vain pelin grafiikka saa silmät pyörälle tms. Olen omistanut tällä hetkellä miltei kaikki konsolit 80-luvun lopulta ja silti tuntuu, että Nintendo on pelivalmistajana ainoa, joka uskaltaa kokeilla uutta, ottaa riskejä ja keskittyä siihen olennaiseen, eikä pelkästään tuohon graafiseen vääntöön. Tärkein tuntuu unohtuvan välillä Sonyltä ja Microsoftilta. En kuulu sarjaan Nintendon ylistäjät, sillä omistan Sonyn ja Microsoftin koneita tälläkin hetkellä, mutta kumpikaan valmistajista ei ole oikein saanut sellaisia lämpimiä elämyksiä aikaan kuin Nintendo. Innostus vain tuntuu loppuvan lyhyeen kun pääsee ohi pelkän graafisen "oho!" -elämyksen PS3:n ja XBOX360 koneilla. Poikkeuksiakin on tullut vastaan, kuten Final Fantasy -sarja ja Oblivion (vaikka nekin tuntuvat vahvasti vääntävän noilla graafisilla ominaisuuksilla, mutta silti niistä löytyy jotain muutakin sisältöä). Anteeksi! Ei tietysti saa unohtaa tanssimattoja ja Metal Gearia!=P Kiitokset siitä kuuluu Konamille.

Nämä ajatukset lähti taas liikkeelle siitä, kun en muista milloin viimeksi olisin pelannut mitään peliä yhtä innolla kuin tätä uusinta Zeldaa Nintendo DS:llä (PSP on tällä hetkellä jäänyt pahasti pölyyntymään). Kynäohjaus tuntuu tekevän pelistä aivan uudenlaisen ja silti säilyttäen tuon nostalgisuuden. Taitaahan tuo olla jo 10. Zeldan osa mitä tehty, jos laskuissa pysyn aivan mukana. Kaikkea hienoa kyllä ne on keksineet tähän taskussa kulkevaan peliin. Peli pohjautuu aijempaan Gamecuben -peliin (Wind Waker) ja onkin graafiseltaan tyyliltään melko samanlainen. Pelissä mielenkiintoista on se mitä kaikkea kynällä ja kahdella näytöllä voi tehdä unohtamatta sisäänrakennettua mikrofonia, johon välillä pitää huutaa, että viholliset säikkyisivät ja laskisivat suojauksen (kuulostaa ja näyttää varmasti tyhmätä jos joku yksinään huutelee vaikka linja-autossa). Sankari seuraa kiltisti kynän liikkeitä ja nopeisiin liikkeisiin Link pyöräyttää miekkaa kynän kärjen mukaan. Kynällä taas piirretään mm. karttaan reittejä, joita pitkin pelin sankarin laiva seuraa uskollisesti (Oikeaa merenkäynnin fiilistä). Karttoihin voi myös tehdä muistiinpanoja kirjoittaen ym. Yksi oikein hauska idea oli pelissä se, jossa piti sulkea DS:n kansi, jotta sai ylänäytöstä leiman alanäyttön karttaan kiinni. Interaktiivisuus on käsinkosketeltavissa. Nuo mainitut jutut ovat vain pieni osa kaikesta hauskuudesta mitä tuossa pelissä voi tehdä.

Olisi hyvä, jos muutkin valmistajat ottaisivat opikseen ja keskittyisivät enemmän siihen mikä on hauskaa. Uudet ideat ainakin tuntuvat innostavan paljon. Odotan mielenkiinnolla uusinta Mariota Wii:lle ja "kuntomatto" tuntuu mielenkiintoiselta idealta Wii:lle (saa nähdä vain toimiiko se).